Ennen purkamista tuuletin punnittiin ja sen jälkeen sormet syyhyten odottavat pojat pääsivät tuhoamishommiin. Me Lauran kanssa toimimme lähinnä kirjaajan ja valokuvaajan rooleissa. Eittämättä purkutyö olisi onnistunut meiltä tytöiltäkin, mutta ryhmän miesväki oli tehtävästä niin tohkeissaan, että meidän oli parempi ottaa lähinnä sivustaseuraajien roolit.

 

Purkamisen jälkeen tuulettimesta eroteltiin eri materiaalit, ne punnittiin ja lajiteltiin materiaalit oikeisiin jäteastioihin. Kunkin materiaalin prosentuaalinen osuus tuulettimesta laskettiin ja tehtävästä tehtiin posteri, jota jäimme Lauran kanssa työstämään purkuhommien jälkeen.

 

Tehtävä oli hauska ja yhdessä tekeminen sujui mutkattomasti. Eri materiaalit saatiin eroteltua hyvin ja kierrätettyä tehokkaasti. Vain hyvin hyvin pieni osa tuulettimesta päätyi lopulta sekajätteisiin. Harmillista vain, että tuollainen käsin purkaminen, ei taida olla ihan teollisella tasolla kannattavaa vai olisiko tässä ehkä ainesta kansantaloudenkin pelastamiseen, jos kaikki työttömät pestattaisiin purkamaan ja lajittelemaan Suomessa syntyneitä SER-jätteitä.

 

Teollisen tason purkamisessa ja lajitelussa suurimmaksi haasteeksi voisin veikata tuulettimessa käytettyä pientä määrää PVC-muovia. Lahden alueella kertamuovia oleva PVC-muovi ei kelpaa energiajätteeksi vaan se kuuluu sekajätteen joukkoon. Erilaiset materiaalin tunnistimet tuskin tunnistavat ja pystyvät erottelemaan tuon PVC:n muusta muovista. Ja tuollaisen pienen määrän siivilöiminen ihmisvoiminkin on haasteellista, etenkin, jos laite on kulkeutunut jonkin silppurin läpi, niin että PVC:tä ollut vähäinen määrä silpoutuu vieläkin pienemmiksi palasiksi.

 

Tehtävä siis herätteli ryhmän pohtimaan erilaisia ratkaisuja ja ongelmia sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätyksessä. Yhtä (toivon mukaan) oikeaoppisesti lajiteltua tuotetta kummemmin, emme kierrätysratkaisua varsinaisesti aikaiseksi saaneet, mutta kenties ryhmän jäsenet intoutuvat jatkossakin tuhoamisvimmoissaan purkamaan omia pieniä SER-jätteitään ja lajittelemaan niiden syömät materiaalit tehokkaasti. Kenties tällaisesta romunpurkamisesta voitaisiin tulevaisuudessa kehittää vaikka terapiamuotokin. Ainakin allekirjoittaneelle tämän päivän touhuilut saattoivat aiheuttaa pienehkön purkamistarpeen..

 

Uskon, että tämänpäiväinen tehtävä antoi ryhmälle lisätaitoja ja uusia näkökulmia myös kiertotalouden projektin kannalta.

 

Kirjoittanut,

Projektipäällikkö Terhi Ahava

Lahden ammattikorkeakoulun toisen vuoden ympäristö- ja energiatekniikan opiskelija, joka ei juuri rakentamisen päälle ymmärrä (mutta kokee ainakin purkuhommat kiehtovina).