Rakennustoiminnassa syntyvää rakennusjätettä hyödynnetään materiaalina ja energiana, ja jäljelle jäävä rakennusjäte viedään loppusijoitukseen. Jätelainsäädännöllä pyritään vähentämään loppusijoitukseen vietävän rakennusjätteen määrää. Rakennusjätteen käsittely voidaan jakaa syntypaikkalajitteluun ja koneelliseen käsittelyyn. (Mattila 2012.)

​

​

Syntypaikkalajittelu

​

Syntypaikkalajittelu tarkoittaa jätteen välitöntä lajittelua, sekä erillään pitämistä sen syntypaikalla. Se on usein kustannustehokkain keino rakennusjätteen erottelussa. Kun jätejakeet on eroteltu oikein jo syntypaikalla, niiden hyötykäyttö on helpompaa. (Mattila 2012.)

 

Hyvällä syntypaikkalajittelulla pystytään tehostamaan rakennusjätteen käsittelyä ja kierrätystä yksinkertaisesti. Sillä pystytään säästämään mekaaniseen lajitteluun kuluvaa energiaa, sekä vähentämään ympäristökuormitusta, koska loppusijoitukseen päätyy vähemmän jätettä. Syntypaikkalajittelua voidaan parantaa kouluttamalla rakentajilta ja rakentajilta jätetietoudesta. (Mattila 2012.)

 

Taulukossa 1 on esimerkkejä syntypaikkalajittelulla saatavista jätejakeista ja niiden hyötykäyttömahdollisuuksista. Taulukossa oleva sekalaisen rakennusjätteen osuus riippuu siitä, kuinka tarkasti syntypaikkalajittelu on tehty työmaalla. (Mattila 2012.)

TAULUKKO 2. Esimerkkejä rakennusjätteiden syntypaikkalajittelun seurauksena saatavista jätejakeista ja niiden hyötykäyttömahdollisuuksista (Mattila 2012)

​

 

Konellinen käsittely

 

Hyötykäytön lisäämiseksi sekalaista rakennusjätettä voidaan käsitellä koneellisesti erilaisin käsittelymenetelmin. Käsittelymenetelmät perustuvat eroteltavien komponenttien perusominaisuuksiin, kuten esimerkiksi kokoon tai tiheyteen. Rakennusjätteen käsittelyyn voidaan käyttää magneettista käsittelyä, kuivakäsittelyä, märkäkäsittelyä tai automaattista käsittelyä. Nämä käsittelymenetelmät voidaan jakaa vielä erilaisiin sovelluksiin. (Mattila 2012.)

​

Rakennusjäte vaatii kuitenkin esikäsittelyn ennen yllä mainittuja menetelmiä. Esikäsittelyn aikana rakennusjäte murskautuu pienemään partikkelikokoon ja jatkokäsittelyntehostamiseksi siitä seulotaan pois suurin osa hyödyntämiskelvottomista jätteistä. (Mattila 2012.)

 

Käsittelymenetelmien ansiosta kevyt orgaaninen aine pystytään erottamaan muusta rakennusjätteestä, jonka jälkeen se voidaan hyödyntää kierrätyspolttoaineena voimalaitoksissa. Raskaampi aines on mahdollista uudelleen käyttää maa-rakentamisessa tai rakennusteollisuuden raaka-aineena, mutta sitä päätyy myös loppusijoitukseen. Magneettisella käsittelyllä erotellut metallit pystytään hyötykäyttämään teollisuuden raaka-aineena. (Mattila 2012.)

​

​

​

Lähteet:

​

Mattila, S. 2012.: Rakennusjätteen käsittely Suomessa. Lappeenranta: Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Teknillinen tiedekunta [viitattu 7.3.2017]. Ympäristötekniikan kandidaatintyö. Saatavissa: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/77123/Rakennusj%C3%A4tteen_k%C3%A4sittely_Suomessa_Sofia_Mattila.pdf?sequence=1