KUVA 3. Rakennusjätteiden käsittely ilman maamassoja vuonna 2014. (Valtioneuvosto 2016)

 

​

Puujäte

 

Suomessa puujätteen kierrättäminen on ollut vähäistä, koska metsäteollisuuden sivutuotteena syntyy paljon hyvälaatuista raaka-ainetta esimerkiksi levyteollisuudelle. Tämän vuoksi pakkaus- ja rakennuspuujätettä käytetään lähinnä energiantuotannossa. Rakennus- ja purkujätteen hyödyntäminen 70-prosentisesti (muuten kuin polttamalla) on Suomen kaltaisessa metsäteollisuusmaassa haastavaa. Suomessa puujätteen osuus rakennus- ja purkujätteestä on muuta EU:ta suurempi laajan puurakentamisen vuoksi. Suomessa ollaan onnistuttu kierrättämään pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin (94/62/EY) mukaisesti 15 % puupakkausjätteistä. (Ympäristöministeriö 2015.)

 

Tilastollisesti Suomessa syntyy vuosittain 3,4 miljoonaa tonnia puujätettä pääosin paperin valmistuksesta, sahatavaran valmistuksesta, energiantuotannosta ja rakentamisesta. Vuonna 2013 puupakkauksia saatettiin markkinoille 207 000 tonnia. Näistä kierrätettiin 31 000 tonnia. Kierrätykseen päätyneestä materiaalista 21 000 tonnia korjattiin, 9 900 tonnia ohjautui kompostointiin ja maisemarakentamiseen. Loput pakkauksista (176 000 tonnia) hyödynnettiin energiana. Rakentamisen puujätteistä suurin osa syntyy uudisrakentamisessa. Vuonna 2013 rakennusjätettä (maa-ainesta lukuun ottamatta) syntyi kaikkiaan 224 000 tonnia, josta puujätettä oli 142 000 tonnia. Rakennus- ja purkujätteenä puutavara on usein likaista ja huonolaatuista, minkä vuoksi sitä ei mielellään käytetä uusiomateriaalina. Myös rakennusmateriaaleille asetetut laatuvaatimukset rajoittavat puujätteen uusiokäyttöä rakentamisessa. Tämän vuoksi puujätteen käyttöä energianlähteenä on pidetty Suomessa järkevimpänä ratkaisuna. (Ympäristöministeriö 2015.)

​

​

Muovijäte

​

Globaalissa mittakaavassa, vuodesta 1950 lähtien muovin tuotanto on kasvanut kasvanut keskimäärin 10 % vuodessa. Kohonnut kulutus johtaa suurempaan neitseellisten ja kierrätettyjen raaka-aineiden tarpeeseen. Muovin kierrätys on kasvanut viimeisten vuosikymmenien aikana, Euroopassa pääosin tiukemman jätelainsäädännön edesauttamana. Valtaosa muovijätteestä ei ole kierrätykseen soveltuvaa sillä se on likaista ja sisältää useita eri materiaaleja ja yhdisteitä. Muovijätteen erottelu on hinnakas prosessi, joka edellyttää paljon työvoimaa. Siksi muovijäte päätyy usein energiajätteeksi. (VTT 2012.)

​

Tarkkaa dataa muovijätteen määristä on vaikea löytää, sillä muovien lajittelu on vasta kehitysvaiheessa ja muovijätteen kertymä mitataan osana sekalaista jätettä, joka kertyy rakennustöiden yhteydessä (VTT 2012). Rakennusjätteenä syntyvien muovien käyttöpotentiaalia on vielä tutkittava, jotta kierrätysastetta voidaan nostaa ja kaatopaikkajätteen määrää vähentää (Valtioneuvosto 2016).

 

Taloudellisesti muovijätteen erotteluun kannustaa se, että erotellusta muovista korvataan keskimäärin 70–100€ tonnia kohden, kun taas tällä hetkellä usein sekalaiseksi jätteeksi (-120€-180€/tn) tai energiajätteeksi (-80€-100€/tn) päätyvä muovi tuottaa yritykselle kustannuksia. Jätteen erottelun ja kuljetusten aiheuttamat kustannukset kuitenkin rajoittavat muutosten teon kannattavuutta. (Peittilä 2014: 98–99.)

 

Euroopassa rakennusala vastaa 20, 6 % muovin kulutuksen tarpeesta. Se on toiseksi merkittävin markkina-alue muoveille yhdyskuntajätteeksi päätyvän paketointimuovin jälkeen. Yhdyskuntajätteeksi päätyvän paketointimateriaalin määriä seurataan huomattavasti tarkemmin kuin rakennusalan, jolla seuranta on heikkoa. Muovin kokonaiskulutus Euroopassa vuonna 2010 oli 46,4 miljoonaa tonnia, josta rakennusalalle päätyvän osuus 9,56 miljoonaa tonnia. (PlasticsEurope 2010.)

 

Muovien polymeereistä polyeteeni on universaalisti käytetyin ja vastaa myös Euroopassa valtaosasta muovijätteitä. Rakennusalalla eniten jätettä Euroopassa tuottaa polyvinyylikloridi eli PVC-muovi, jonka kierrättäminen on haasteellista sen sisältämän kloorin vuoksi. Rakennusalan muovijätteet vastaavat 5,5 % muovijätteen kokonaismäärästä. Määrällisesti suurin osa muovijätteestä tulee eristeistä, putkista, johtimista ja lattian sekä seinän päällysteistä. Vuonna 2010 muovien kokonaiskierrätysaste oli 56,2 %, josta 20 % oli mekaanista kierrätystä ja loput energiajaetta. Jätteen kokonaismäärä oli 1,365 tuhatta tonnia. (PlasticsEurope 2010.)

 

Pohjoismaissa rakennusalalla toimii vahvasti energiajakeeksi hyödyntäminen muovijätteen kohdalla. Suomessa 2010 muovijätettä syntyi 12 kilotonnia, josta mekaaniseen kierrätykseen päätyi 2 kilotonnia ja energiajakeeksi 3 kilotonnia. Valtaosa muovijätteestä päätyi kaatopaikalle. Muovijätteen hyödyntäminen muualla Euroopassa on melko hyvällä tasolla (kuva 5). Suomessa ollaan Euroopan edelläkävijämaita jäljessä muovin kierrätyksen osalta. (PlasticsEurope 2010.)