Rakennusjäte ja sen määrät
Rakennusjäte
Rakennus- ja purkujäte on jätettä, joka tulee rakennus- ja purkutyömaalta ja joka ei sisällä lajittelumääräysten mukaan lajiteltavia hyöty- eikä vaarallisia jätteitä. Rakennusjäte ei saa sisältää vaarallisia jätteitä (maalit, liimat, lakat, liuottimet, hapot, öljyt, loisteputket, energiansäästölamput, kestopuu, akut, paristot), autonrenkaita, sähkölaitteita, asbestia, kaasua tai nestettä sisältäviä jätteitä eikä räjähdys- ja palovaarallisia jätteitä. Rakennusjätteestä edellytetään siirtokirjaa, jonka saa veloituksetta jätekeskuksista. Siirtokirja tulee olla kuorman mukana kuljetuksen ajan. (Päijät-Hämeen jätehuolto 2017.)
Rakennusjätteen määrä
Rakennusjätteen määrien arvioinneissa on runsaasti hajontaa, sillä niiden määriä tilastoidaan puutteellisesti. Joidenkin arvioiden mukaan rakentamisen toimiala tuottaa yli 20 miljoonaa tonnia jätettä vuodessa. Tästä määrästä talonrakentamisen eli rakennusten purku-, korjaus- ja uudisrakentamisen osuus on noin 2 miljoonaa tonnia. Uudisrakentamisen on tuottaa eri lähteiden mukaan noin 15% kaikista talonrakentamisen jätteistä (TAULUKKO 1). (Peittilä 2014.)
TAULUKKO 1. Uudisrakentaminen on tuottanut noin 15% talonrakentamisen kokonaisjätemäärästä (Peittilä 2014)
Eri lähteistä saadut tilastot rakennusjätteiden määristä ovat osittain ristiriitaisia johtuen mm. siitä että osa rakennusjätteestä sekoittuu yhdyskuntajätteisiin ja osa saatetaan tilastoida eri nimikkeillä. Lisäksi etenkin betonin ja muun kivijätteet tilastointi on haasteellista, sillä jakeita käytetään mahdollisuuksien mukaan jo työmailla maantäyttöön niin paljon kuin mahdollista. Näissä tapauksissa syntynyt jäte hyödynnetään siis materiaalina eikä sitä kirjata jätteisiin. (Peittilä 2014.) Kokonaisjätteen määrä Suomessa vuonna 2013 oli noin 2,5 miljoonaa tonnia (Valtioneuvosto 2016; KUVA 1).
KUVA 1. Rakennusjätteen kokonaismäärä Suomessa vuonna 2013 (Valtioneuvosto 2016)
Merkittävimmät rakennusjätetyypit ovat betoni- ja puujäte sekä sekalainen jäte. Korjaustoiminnassa sekalaisen jätteen määrä on suurempi kuin uu- disrakentamisessa, sillä jätteiden lajittelun suunnittelu korjausvaiheessa on haastavampaa. Lisäksi jätteiden määrät voivat olla erilaisia jakeita ja hyvin pieniä, eikä niiden erottelu ja erillään pitäminen ole mahdollista tai ainakaan kustannustehokasta. (Valtioneuvosto 2016.)
KUVA 2. Jätemäärien jakautuminen eri rakentamistoiminnoissa. (Valtioneuvosto, 2016)
Tilastokeskuksen mukaan rakennusjätteen kierrätysprosentti Suomessa on noin 60 %, jos lasketaan mukaan betoni-, puu-, metalli- ja sekalaiset jätteet. (Valtioneuvosto 2016.)
Lähteet:
Peittilä, M. 2014. Rakennusjätteen määrän, koostumuksen ja alueellisen jakautumisen nykytila ja tulevaisuus. Helsinki: Lappeenrannan teknillinen yliopisto, tuotantotalouden tiedekunta. Diplomityö.
Päijät-Hämeen jätehuolto. 2017. [Viitattu: 4.3.2017] Saatavissa: https://www.phj.fi/
Valtioneuvosto. 2016. Kohdennetut keinot kierrätyksen kasvuun. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 53/2016. [Viitattu: 4.3.2017] Saatavissa: http://tietokayttoon.fi/documents/10616/2009122/53_2016+Kohdennetut+k einot+kierr%C3%A4tyksen+kasvuun.pdf/e883402b-13dc-4d69-8126- 953c80cc1b8f?version=1.0
