EU:n jätedirektiivi

​

Euroopan unionin jätedirektiivin (2008/98/EY) tavoitteena on vähentää jätteen syntyä ja edistää jätteen käyttöä materiaalina. Direktiivin mukaan rakennus- ja purkujätteen uudelleenkäyttöä ja materiaalihyödyntämistä on edistettävä vuoteen 2020 mennessä 70 painoprosenttiin. Jäsenmailta edellytetään myös tarkkaa rakennusjätteiden määrän seurantaa. Jätedirektiivin tarkoituksena on edistää jätteen uudelleenkäyttöä ja kierrätystä ja vähentää jätteen päätymistä kaatopaikalle, joka aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä.

​

​

Jätelaki

​

Jätelain (646/2011) tarkoituksena on ehkäistä jätteistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle, vähentää jätteen määrää ja haitallisuutta, edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä, varmistaa toimiva jätehuolto ja ehkäistä roskaantumista. Lain mukaan jäte määritellään aineeksi tai esineeksi, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä tai on velvollinen poistamaan käytöstä. (Jätelaki 646/2011, 1 § ja 5 §.)

 

Jätelaki velvoittaa noudattamaan mahdollisuuksien mukaan etusijajärjestystä kaikessa jätettä syntyvässä toiminnassa. Ensisijaisesti on kiinnitettävä huomiota jätteen synnyn ehkäisyyn, jotta jätettä syntyisi mahdollisimman vähän. Jos jätettä kuitenkin syntyy, se on valmisteltava ensisijaisesti uudelleenkäyttöä varten ja toissijaisesti kierrätettävä se asianmukaisesti. Mikäli kierrättäminen ei ole mahdollista, se täytyy hyödyntää muuten, esimerkiksi energiana. Jos sekään ei ole mahdollista, jäte on loppukäsiteltävä. (Jätelaki 646/2011, 8 §.)

​

​

Valtioneuvoston asetus jätteistä

​

Valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (19.4.2012/179) annetaan määräyksiä myös rakennusjätteestä. Asetuksen mukaan rakennushankkeen aloittavan on huolehdittava hankkeen suunnittelusta ja toteutuksesta niin, että käyttökelpoiset aineet ja esineet käytetään uudelleen ja että toiminnassa syntyy mahdollisimman vähän ja mahdollisimman haitatonta jätettä, niin kuin jätelain 8. pykälässä mainitaan. (VnA 19.4.2012/179, 15 §.)

 

Asetuksessa määrätään myös, että rakennusjätteen haltijan on järjestettävä jätteen erilliskeräys niin, että mahdollisimman suuri osa jätteestä voidaan valmistella uudelleenkäyttöä tai muutoin kierrättää tai hyödyntää. Erilliskeräys tulee järjestää siten, että erikseen kerätään ainakin betoni-, tiili-, kivennäislaatta- ja keramiikkajätteet, kipsipohjaiset jätteet, kyllästämättömät puujätteet, metallijätteet, lasijätteet, muovijätteet, paperi- ja kartonkijätteet sekä maa- ja kiviainesjätteet. (VnA 19.4.2012/179, 16 §.)

 

Asetus ottaa huomioon EU:n jätedirektiivin, sillä siihen on kirjattu tavoitteeksi hyödyntää muuten kuin energiana tai polttoaineena vähintään 70 painoprosenttia rakennus- ja purkujätteestä vuoteen 2020 mennessä. Näihin jätteisiin ei lueta kuitenkaan maa- ja kiviaineksia eikä vaarallisia jätteitä. (VnA 19.4.2012/179, 16 §.)

​

​

Muuta kansallista lainsäädäntöä

​

Suomessa on myös muita lakeja ja asetuksia, joissa puhutaan rakentamisen jätteistä. Esimerkiksi valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (591/2006) pyrkii edistämään jätteiden hyödyntämistä helposti maarakentamisessa. Asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa jätettä on esimerkiksi betonimurske.

​

Jäteverolaki (1126/2010) pyrkii ohjaamaan jätteitä hyödynnettäväksi ja kierrätettäväksi jäteverolla. Jäteveroa suoritetaan kaatopaikalle menevästä jätteestä. Veron tavoitteena on vähentää kaatopaikalle menevän jätteen määrää parantamalla jätteen hyötykäytön taloudellisuutta.

​

​

​

Lähteet:

​

Jätedirektiivi 2008/98/EY. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/legalcontent/FI/TXT/?uri=celex%3A32008L0098

 

Jätelaki 646/2011. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110646 Jäteverolaki 1126/2010. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101126

​

Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa 591/2006. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2006/20060591

 

Valtioneuvoston asetus jätteistä 19.4.2012/179. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120179